kalevikamarainen

Juna iltapäivään (Hyvinkään – Karkkilan Rautatie)

Ylen elävään arkistoon on äskettäin lisätty vuonna 1966 kuvattu dokumentti kapearaiteisesta Hyvinkään - Karkkilan Rautatiestä. Olen jo aiemmin kirjoittanut radasta, mutta kun tuli otollinen tilaisuus, palaan aiheeseen taustoittamalla ohjelmaa hiukkasen.   

Vaikka radalla on enää vajaa vuosi elinaikaa dokumenttia tehtäessä, liikennepäällikkö kuitenkin puhuu lisäjunista ja arvelee kohta kamppailevansa vaunupulan kanssa. Kuljetustarpeita riittikin niin, että liikenne jatkui virallisen lakkauttamisen jälkeen syksyllä 1967 vielä joitakin kuukausia. Itse asiassa yhtä notkahdusta lukuun ottamatta radan kuljetusmäärät nousivat niin, että lakkauttamisvuosi oli vuosikymmenen paras. Nyky-VR:lle tuntematonta kappaletavaraakin on menossa Sveitsiin asti kun taas paikallinen osuuskauppa on saamassa muun muassa makeistoimituksen.

Traagiseen loppuun päätyvää rautatien perustajaa, kamariherra Hjalmar Linderiäkin muistellaan. Hänen kuuluisasta sisällissotamme jälkiseurauksia keväällä 1918 kritisoivasta kirjoituksestaan todetaan Högforsin tehdashistoriikissa (s. 119):

”Suomi oli vielä siihen aikaan sellainen yhteiskunta, jossa vain äärimmäisyydet viihtyivät. Edelleenkin oli valittavana vain Jumala tai perkele, ja välimuotoa ei ollut. Aika ei vielä ollut kypsynyt kuulemaan välittäviä ääniä.”  

Ohjelman loppupuolella Högforsin ruukinpatruuna (ja oikein paroni) Cedercreutz kertoo rautatien hiipuvasta merkityksestä ja toivoo VR:n kiskoja paikkakunnalle. Radan elämänkaaren alkua puolestaan kuvaillaan tehdashistoriikissa muun muassa näin (s. 90):

”Hyvinkään – Högforsin rautatien rakentamisen välittömät vaikutukset merkitsivät jo suurta voittoa Högforsin Tehdas ja Wattolan Puuhiomo Osakeyhtiölle. Toimitusten tehokkuus ja täsmällisyys lisääntyivät – rahtia ajavat maajussit eivät aina tulleet niin tarkasti kelloaan katsoneeksi – ja rahtikulut alenivat 85 – 90 000 markasta 27 – 30 000 markkaan vuodessa.”  

Toisin kuin viimeiseksi jääneellä kapearaiteisellamme Jokioisten Rautatiellä (lakkautettiin vuonna 1974), Karkkilan radalla ei ollut käytössä siirtokuormausta helpottavia lavettivaunuja. Kun katselee junan luikertelua Suolijärven ja Kytäjärven kauniissa maastossa, tulee mieleen, että kunnon lavettien käyttöönotto ehkä olisi vaatinut rataoikaisuja. Ja kun niitä olisi pitänyt tehdä äkkipikaisuudestaan tunnetun ja rautatiehen vihamielisesti suhtautuvan kartanonherra Vähäkallion mailla, tehtaanpatruuna Cedercreutzin on ehkä ollut entistäkin helpompi päätyä kannattamaan kumipyöräkuljetuksia VR:ää (turhaan) odoteltaessa...       

Vanhan sanonnan mukaan valtion leipä on pitkä mutta kapea. Kapearaiteisillamme leipä oli markkamääräsesti "isoveljeäkin" kapeampi, mutta esimerkiksi Karkkilan radalla pitkät työsuhteet olivat tavanomaisia ja jopa ”perinnöllisiä”. Rautatien 50-vuotishistoriikissa vuodelta 1961 mainitaan jo päättyneet työsuhteet (joissakin tapauksissa vuodet sisältävät palvelusta rautatien edeltäjissä):

Jalmari Sukanen, tallimies, 62 vuotta

August Auer, asemapäällikkö, 50 vuotta

Otto Stenfors, ratavartija, 50 vuotta

Juho Karisto, rataesimies, 46 vuotta

Frans Välimäki, veturinlämmittäjä, 45 vuotta

Toivo Kemppainen, korjaamon esimies, 41 vuotta

Viljam Heininen, asemakirjuri, 41 vuotta

Kalle Hannula, ratavartija, 41 vuotta

Edit Hannula, pysäkinhoitaja, 41 vuotta

Juho Virtanen, veturinlämmittäjä, 40 vuotta

Aleksi Helminen, puuseppä, 39 vuotta

Kalle Vuokko, junailija, 38 vuotta

Juho Haanpää, junailija, 37 vuotta

Johan Keto, vaihdemies, 37 vuotta

Vihtori Ketokoski, työnjohtaja, 37 vuotta

Emil Aarnio, asemamies, 32 vuotta

Sukanen ei kuitenkaan ollut pisimpään Högforsia palvellut työntekijä (jos henkilötiedot pitävät paikkansa, hän on joutunut lähtemään työelämään 1800-luvulla van yhdeksänvuotiaana). Tehdashistoriikissa mainitaan toinenkin yhtä pitkään palvellut, yksi 66 vuotta töitä paiskinut ja ennätyksen tekee 67 vuoden työuran tehnyt henkilö, joka ehti nauttia eläkepäivistä kolme vuotta ennen kuolemaansa. Ehkäpä eläkeikärajallakin on puolensa?

Vuoden 1961 rautatiehistoriikin mukaan palvelusvuosiaan kartuttivat vielä:

Lennart Virtanen, asemapäällikkö, 44 vuotta

Vilho Heinonsalo, liikennepäällikkö, 40 vuotta

Emil Laaksonen, veturinlämmittäjä, 39 vuotta

Toivo Tuunainen, korjaamon esimies, 37 vuotta

Otto Routakari, junailija, 34 vuotta

Toivo Suoranta, siirtokuormaaja, 34 vuotta

Väinö Vuorinen, veturinkuljettaja, 33 vuotta

Lauri Leino, junailija, 33 vuotta                             

”Iltapäiväjunassa” historiikin rautatieläisistä esiintyvät junailija Leino, ratavartija Stenfors, rataesimies Karisto ja liikennepäällikkö Heinonsalo. Rautatien ikänestori Sukanen lienee jo ollut manan majoilla vuonna 1966, mutta oletan hänen olevan sama henkilö kuin lämmittäjä Sukanen kuvassa vuodelta 1911 (Kymiyhtymä-lehti 1951/4: Veturi n:o 3:n vastaanotto v. 1911). Rautatien 50-vuotishistoriikin valokuvassa jo ikääntynyt tallimies Sukanen nimittäin on vuoden 1911 kuvan tapaan tavaramerkinomaisesti lippalakki päässä (ja voitelee ketterän oloisesti veturia kyyryssä asennossa). Titteleiden puolesta aleneva urakehitys voidaan selittää sillä, että veturipalveluun jo ehkä iän puolesta huonosti soveltunut työntekijä vielä pärjäsi vetureiden kanssa tallipalveluksessa.     

Ohjelmassa on otos, jossa kuljettaja ja lämmittäjä arvuuttelevat junan jaksamista veturin selvästi puuskuttaessa (”Kyllä se siitä menee”). Pari kertaa ratapohjan läpikäyneenä en kykene päättelemään kuvauspaikkaa. Joka tapauksessa nousut (ynnä kaarteet ja heikko sekä matala ratapenger) todella olivat ongelma (sellaista se on kun halvalla tekee: radan rakennusmenot olivat kolmasosa vastaavista leveäraiteisen kustannuksista ja edullisimmat Suomen 750 millimetrin raideleveyden radoista). Vetureiden teho olisi muuten riittänyt 20-vaunuisiin juniin, mutta hyvin lähellä nykyistä moottoritietä olleelta Vantaanjoen sillalta Hyvinkään suuntaan sijainneesta Ylenin mäestä pääsi nousemaan vain 12 vaunun kanssa (Karkkilaan päin mentäessä ongelmaa ei toki ollut).

”Lupsakkaa” työturvallisuuskulttuuriakin on ikuistettu filmille: minuutilla 35:26 – 35:47 tehdään mustalaista. Tempauksen arveluttavuus lienee tavalla tai toisella saatettu kuvaajienkin tietoon, koska kriittisin vaihe (ja siihen osallinen) jäävät ohjelmassa näyttämättä. Nopeasti vilahtavaan junan vessaankin liittyy kasku – liekö ollut tiedossa, kun on äkätty sielläkin piipahtaa (s. 6):

”Hunsalasta nousi emäntä ensi kertaa junaan. Avasi vahingossa käymälän oven ja totesi siellä olevan sopivasti tilaa yhdelle. Konduktööri kehotteli emäntää tulemaan oikein vaununkin puolelle, johon emäntä tokaisi: ”Minä olen mielummin täällä yksityisellä puolella, täällä on niin viihtyisääkin”.”

Radan lakkauttamisen jälkeen osa teräksisistä ”filmitähdistä” "patsasteli" vuosikymmeniä Karkkilassa. Pääosan esittäjä höyryveturi Viitonen aloitti jo vuonna 1971 leppoisammat mutta aktiiviset eläkepäivät museojunaliikenteessä, johon myös molemmat ohjelmassa esiintyvät matkustajavaunut sekä muutama muu vaunu ovat lopulta päätyneet (vanhempi matkustajavaunuista on äskettäin kuin uudestisyntynyt). Joitakin tavaravaunuja käytettiin vielä Högforsin tehtaan sisäisessä liikenteessä aina vuoteen 1973 (veturina traktori), joten jokunen löytö saattaa vielä jossakin odottaa pelastamistaan museorautatieliikenteen palvelukseen. Veturi Kolmonen taas on nykyään näytillä Karkkilassa asianmukaisesti sisätiloissa.     

Juna iltapäivään on kiehtova matka menneisyyteen todennäköisesti monen muunkin kuin vain minun mielestäni.

Terveisin Kalevi Kämäräinen

Filmi- ja valokuva-aineistoa:

http://vaunut.org/sarja/539

https://www.flickr.com/photos/vaakkuri/6806438912/ (linkin takana muutama kuva)

http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Hyvink%C3%A4%C3%A4n_asema.jpg

http://www.hyvinkaakuvat.com/paikkasivut/veturitalli.htm

http://personal.inet.fi/koti/jyrkilangman/Kpr.rautatie.Karkkila.html

http://johannapekkanen.blogspot.fi/2014/09/katson-taaksepain-en-edes-kiskoja-naa.html

http://johannapekkanen.blogspot.fi/2014/09/katson-taaksepain-en-edes-kiskoja-naa_29.html

https://www.youtube.com/watch?v=vF9KTfl-P9M

https://www.youtube.com/watch?v=rH2vLF26l0Y

Kirjallisuutta:

Mauno Koskinen

Hyvinkään – Karkkilan rautatie 1911 – 1961

Kymin Osakeyhtiö

Högforsin Tehdas 1961 (toinen painos 1967)

Antti Mäkinen

Yksityisten kapearaiteisten rautateiden henkilökunta ja työelämä 1930-luvulta liikenteen lakkauttamiseen

Turku 1987

Matti Bergström, Erkki Einola, Olavi Kilpiö

Kapeat kiskot

Suomen yleiselle liikenteelle avatut yksityiset kapearaiteiset rautatiet

Forssa 1993

Karl Ekman, W.E. Nordström

Masuuni, josta tuli suurvalimo

Högforsin tehdas (I-) II

Kouvola 1954

http://www.antikka.net/naytatuote.asp?id=463922

C. J. Cedercreutz

Bruksliv från Warkaus till Högfors 1919 – 1968

2005

Esa Koskinen

Kullalla kirjailtu elämä

2005

Raija Oranen

Metsästäjän sydän

2010

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Katoin tuon ihan ensimmäisen dokumentin ja kyllä näissä on semmosta haikeaa tunnelmaa, vaikken itte junista mithän ymmärräkkään.

Muuten se elokuva, yksinäinen asemapäällikkö, se on minusta yks parhaimmista elokuvista, mitä tiän.

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen

Ei sitä dokumenttia aikoinaan toki tehtykään rautatieharrastajille, vaikka he siitä saavat irti eri asioita kuin joku muu katsojaryhmä. Haikea on tunnelma kyllä joka tapauksessa.

Minä muuten pidän myös Yksinäisestä asemapäälliköstä, vaikkei se rautatieharrastusmielessä "potkikaan" samalla tavoin kuin tämä Ylen dokumentti (on siis muita meriittejä).

Rautatieaiheisista elokuvista voin suositella Ealing-komediaa The Titfield Thunderbolt (suomalaista nimeä en nyt muista, vaikka on Yleltä joitakin kertoja tullut), jossa kyläläiset voittavat rautatien lakkauttamista haluavat voimat.
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Titfield_Thunderbolt
https://www.youtube.com/watch?v=PKArUhn3Gu4
https://www.youtube.com/watch?v=t-pEqKxXkus

Niinhän ei vielä Karkkilan radalla käynyt, mutta hiukan pohjoisempana myös Kakkostien varrella jo "tärppäsikin". En muuten ymmärrä, miksi Jokioisten museorautatien tietoja tarttuu tänään selaimeni haaviin vain englanniksi, mutta kyllä se koko höskä on takuuvarmasti suomenkielisenä.
http://www.jokioistenmuseorautatie.fi/en/history

Terv. KK

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen

No nyt löytyi se suomenkielinenkin versio.
http://www.jokioistenmuseorautatie.fi/fi/sijainti-...

Liekö tuo "kielipolitiikka" johtunut siitä, että verkkosivut on juuri uudistettu.
http://vaunut.org/keskustelut/index.php/topic,8131...

Terv. KK

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen

Rautatien ratapohja on nykyään osittain pyöräilyreittinä nimeltään Pikkupässi. Sen sivuilla on tietoa sekä reitistä että rautatiestä.
https://www.hyvinkaa.fi/pikkupassi1/

Terveisin Kalevi Kämäräinen

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset